Mukavia yllätyksiä :)

Nyt ollaan siis St. Joseph's University -koulussa au pair orientaatiossa. Kolme päivää on suorastaan lentänyt siivillä, mutta vielä on edessä muutama oppitunti ja reissu New York Cityyn.



Matka meni hyvin, vaikka meren ylitys kesti kauan ja koneessa oli tosi kylmä. Täytyy heti antaa propsit äidille, joka neuvoi laittamaan yhdet sukat reppuun. Oli hirmu kiva vetää ne jalkoihin, kun kylmä ilma kalisutti hampaita (ja varpaita). Lufthansan työntekijät oli todella mukavia, ruoka oli mielettömän hyvää ja matkalla sai katsella elokuvia ja kuunnella musiikkia omalta pieneltä tietokoneruudulta.

Ilmaa ei oikein voi kuvailla muuten kuin sanoilla kuuma ja hikinen. Kuumuutta ei pääse pakoon minnekään, se meinaa yölläkin sulattaa vaatteet pois päältä. Joten olin erittäin fiksu, kun toimin vasten Teemun neuvoja ("et sä tolla siellä mitään tee") ja otin mukaan tämän...



Perhosen muotoinen viuhka on ollut mun elämäni pelastus täällä ja se on saanut monia kehuja :) taitaa olla mun tavaramerkki, kukaan ei varmaan tunnistais mua jos en seilais täällä käytävillä perhosta heilutellen. Ja voi miten monta kertaa olen sen ansiosta saanu kuulla olevani fiksu ihminen, perhonen siis mukaan wherever I go :D

Näistä rakennuksista en oo vielä ehtinyt ottamaan kuvia, mutta niitä tulee kyllä myöhemmin. Ruokalassa saa hyvää ruokaa, mutta kukaan ei varmaan ylläty iltapalavalikoimasta: pizzaa, hampurilaisia ja ranskalaisia. Ei kuitenkaan mitään yök-tää-on-niin-rasvaista-että-lihoan-kilon-kun-kosken-tähän -ruokaa, vaan mahdollisimman rasvatonta ja terveellistä. Tai no... :)



Parhaan yllätyksen järjesti isäntäperheeni äiti Andrea. Kun saavuimme koululle ja seisoimme hikisinä pihalla matkalaukkujen ympäröimänä, järjestön työntekijät huutelivat mua nimeltä. Ehdin jo miettiä, mitä pahaa oon tehnyt, kun yksi tytöistä ojensi mulle korin, joka oli täynnä herkkuja. "Your host mum brought this to you today". Tuota en todellakaan osannut odottaa :)



Kori on täynnä amerikkalaisia herkkuja: keksejä, suklaata, suolatikkuja, hedelmäkarkkeja ja lisäksi pieni pullo aurinkovoidetta. Korissa oli myös kirje, jonka perhe oli yhdessä kirjoittanut. 4-vuotias Hanna oli liimannut kirjeeseen tarroja. Ja mikä söpöintä, kirjeen alakulmaan on teipattu vanupuikko :D



Suloisen kirjeen mukana tuli myös pienempi kirjekuori, josta löytyi 50 dollarin seteli ja post-it -lappu, jossa lukee: "Tämän viikon kulujen kattamiseksi". Miten mahtava perhe mulla on!! :)



Eilen ja tänään meillä on ollu oppitunteja, joilla ollaan katseltu opetusvideoita, tehty tehtäviä lastenhoidosta ja askarreltu. Voi varmaan kuvitella, että välillä meno on ollu vähän kuivaa, mutta kaiken korvaa erittäin hauska opettaja Mirel. Mirel on pieni, hieman vanhempi nainen, joka heittää jatkuvasti vitsejä ja kertoo asioista hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi. Mietin pitkään, kuka henkilö mulle tulee hänestä mieleen ja eilen se iski. Aivan ilmiselvä Danny Devito!

Mirel on pieni ja hieman pyöreä, heiluttelee jatkuvasti käsiään puhuessaan ja puhuu paljon. Jopa hiukset ja ääni tuo mieleen Deviton, mikä huvittaa aika roimasti tunneilla :D Eilen kun se jutteli tunnilla, mä satuin katsomaan sen suuntaan. Sitten se huusi mulle: "Voi miten ihana hymy, heippa! Voisitko olla mun apulaisena hetken?" Tietty se lykkäsi mulle karttakepin käteen ja mun piti osoittaa kartasta kaikki maat, joista meidän ryhmän oppilaat on kotoisin. Maantieto ei todellakaan ole mun juttu, joten ei ehkä ihan mieluisin tehtävä. Mutta tänään Mirel sanoi, että kuulostan ihan amerikkalaiselta kun puhun englantia. Se lämmitti sydäntä :)

Toinen iloinen yllätys tuli ilmi, kun käytiin ostamassa liput torstaina tapahtuvalle New York City -kierrokselle. Näin toimiston seinällä ihanan pinkin laukun ja mietin, mitä kyseinen kapsäkki maksaa. Annoin nimeni järjestön työntekijälle, joka keräsi nimiä au pair clubia varten (siihen sai liittyä laskunmaksun yhteydessä jos halusi). Mulle työnnettiin syliin sellainen pinkki laukku, pinkki muistio, pinkki avainnauha ja kirjekuori, joka sisälsi klubikortin ja puhelinkortin. Silloin oli tämä tyttö iloinen :)



Niin ja pitihän mun tietysti ostaa söpöt lipsut, kun ne maksoi vaan kolme dollaria :)



Illalla oli vielä luvassa hauskanpitoa, kun meillä oli kansainvälinen Sing-a-long. Me mentiin suureen saliin, jossa ihmiset jaettiin ryhmiin kotimaan mukaan. Sitten yksitellen jokainen maa esitti toisille omalle maalle tutun lastenlaulun. Me esitettiin se laulu, jossa on tonttu, jänö ja metsästäjä. Ja on varmaan sanomattakin selvää kuka oli se jänis :D