Lähdettiin siis Lucindan ja kahden muun au pairin kanssa bussimatkalle katsomaan Niagaran putouksia. Ja voi, miten oli mahtava reissu! Matkustaminen olisi voinut olla vähän helpompaa mutta pienet vaikeudet kuuluu näköjään aina asiaan... :)
Bussi lähti aamuseitsemältä New Yorkin Chinatownista, joten matkaan piti lähteä Long Islandilta noin puoli viisi. Oli muuten hauska herätä... :D
Tässä seistään jännittyneinä Chinatownissa (huomatkaa, että neiti Vataja on pakannut lähes koko omaisuutensa mukaan), joka on muuten yksi kamalimmista paikoista missä mä olen käynyt!
Seuraavana ainut kiva asia, jonka siellä näin...
...ja sitten vielä kamalin.. :S
Ja näitä kamalia otuksia joku oikeesti SYÖ!!! Tämä oli siis ikkuna ravintolaan. Siitä voi sitten valita ihan itse minkä noista eläimistä pistää poskeensa... puistattavaa...
Noh, se siitä. Me saatiin sitten tietysti tyttöjen kanssa Amerikan hulluin opas. Äijä väitti olevansa italialainen, mutta kiinalaiselta hän kyllä näytti. Ja oikein sujuvasti luisti myös kiinan kieli. Nimi oli Mario, mutta eihän se tälle miehelle riittänyt. Ei kun Super-Marioksi piti kutsua :D Koska hän on kuulemma yksinkertaisesti niin hyvä työssään. Ja lähes samaan hengenvetoon se sitten alkoi tapella jonkun matkustajan kanssa ja tappelun loputtua kertoi saaneensa joskus töissä ollessaan puukosta mahaan. Ei mitään hajua miksi....
Super-Mario oli aikamoinen. Hän aloitti lauseet englanniksi, mutta päätti kesken lauseen vaihtaa kiinaan (bussi oli meidän neljän lisäksi täynnä kiinalaisia ja intialaisia). Ja aina kun pysähdyttiin jossain ja joku tuli 10 minuuttia myöhässä bussiin, niin Super-Mario valitti mikkiin seuraavat puoli tuntia, miten 44 bussia menee Niagara Fallsiin ennen meitä ja me joudutaan sitten jonottamaan siellä kauan. Bussien määrä muuttui aina vähän, neljästäkymmenestäneljästä kahteenkymmeneenviiteen ja lopulta kuuteentoista. Ja joka ikinen kerta kun Super-Mario puhui meidän matkasta, hän muisti sanoa: "So many busses, it is so confusing" tai "when we get into the Niagara Falls it is going to be so confusing" tai "please come back to bus on time, it is so confusing".
Se siitä Mariosta. Ymmärrätte varmaan miksen ottanut hänestä yhtään kuvaa........
Bussimatka Niagara Fallsiin kesti vaatimattomat 7 tuntia. Mutta maisemat oli kyllä sen arvoiset...
Seuraavassa kuvassa näkyy vasemmassa reunassa American Falls ja oikealla puolella Horseshoe Falls. (Muistakaa nämä.)
Jonotettiin elokuvistakin tuttuun Maid of the Mist -paattiin ja meille jaettiin erittäin viehättävät siniset sadeviitat. Eipä tullut aika pitkäksi kun poseerattiin kameralle :D
Kuvassa Lucinda Australiasta, Jennika Suomesta ja Claudia Argentiinasta.
Tässä vaiheessa ajattelin vielä, että aika nolo sadeviitta, en mä nyt muutaman pisaran takia tällaista tarvitse. Voi miten väärässä voi ihminen olla...
Lähdettiin siis matkaan ja mentiin erittäin lähelle American Fallsia. Tässä vähän kuvamateriaalia...
Tässä vaiheessa nautitaan vielä suunnattomasti, että voi miten nätit putoukset :D
Ja nyt tulee se seuraava vaihe, nimittäin Hevosenkenkäputous. Tästä kuvasta näkyy, miten pelottavan lähelle tuo eka paatti on päättänyt pulputtaa.
Enempää kuvamateriaalia ei Hevosenkengästä ole, mutta tunnelmia voin kyllä kertoa. Tässä asioita, jotka käväisi mielessä:
1. "Vau, tässä tosiaan tuntee olevansa elossa.."
2. "Siis apua, miten lähelle tää paatti oikeen menee..??"
3. "Tää sadeviitta lähtee lentoon!!"
4. "Ääääk, kuka kaataa sangolla vettä niskaan?!"
5. "Miksei kukaan kertonut että tässä kastuu?!!"
6. "Voi p*sk*, mun uus kamera!!!"
7. "ME KUOLLAAN KAIKKI!!!!!!!!!!"
Ja lopulta näytti Jennu siltä, kun olisi käväissyt suihkussa vaatteet päällä. Ja lenkkarit sanoi lits läts. Kuvassa myös Claudia (oikealla) ja Shirlee Meksikosta.
Otetaanpa pikainen kertaus. Tässä siis tytöt ennen paattireissua...
...ja tässä sen jälkeen kun putoukset satoi niskaan. Kumma kyllä, mä olen ainut joka näyttää uitetulta rotalta :D
Shirleekin sanoi niin nätisti, että "Ootko sä suoristanu sun hiukset? Ai et?! Vähän sulla on sit hieno tukka!!" Eipä sanonu enää paattireissun jälkeen :D
Nooh, putoukset oli näkemisen arvoiset kosteudesta huolimatta. Ja näkyi siellä jotain muutakin mukavaa... ;)
Toi mies oli niiiiin paljon komeampi luonnossa, mutta ymmärrätte varmaan ;)
Maailmanvalloittaja!!
Tämän kaiken ihanan jälkeen mentiin katsomaan imax-leffaa Niagaran putouksista. Vähän oli kylmä ja leffa todella outo, mutta tulipahan nähtyä. Ja kyllä siinä vähän kuivui, tosin lenkkareiden kuivumiseen meni viikko :D
Neljän tunnin Niagara-reissun jälkeen oli taas aika kivuta bussiin ja lähteä kohti hotellia, joka sijaitsi Rochesterissa. Tätä ennen Super-Mario ilmoitti, että nyt kannattaa ottaa 10 minuuttia ja juosta alas katsomaan vielä kerran Horseshoe Fallsia. Vaikka sataa. Ja mehän mentiin. En ole varmaan koskaan nauttinut sateessa juoksemisesta niin paljon! Putoukset oli valaistu erivärisillä spoteilla ja oli kyllä ihan sairaan mahtavat näkymät!! Harmi vaan, ettei kamera suostunut tallentamaan pimeässä eri väreissä hehkuvia putouksia. Meidän tanssimisen kyllä tallensi :D
Ja taas oli tytöt läpimärkiä :D Oli kiva istua bussissa pari tuntia matkalla hotellille...
Hotellin pihassa odotti kuitenkin iloinen yllätys...
Komea rivi moottoripyöriä! :) (niitä oli siis ihan sikana, tässä näkyy vaan muutama)
Seuraava kuva on omistettu isäpuolelleni Jarille, jolle lupasin löytää Gold Wingin :)
Rochester oli todella kuiva paikka. Kello oli yksitoista lauantai-illalla ja ketään ei ollut missään. Ainut kiva asia jonka löysin ulkoa (moottoripyörien lisäksi) oli hauskalla nimellä varustettu kyltti.
Päätettiin siis minne takaisin hotellille. Siellä oli jopa kivan näköinen pieni baari alakerrassa. Sinne!
Yllättäen baarissa oli kaksi morsiusparia. Ja häävieraina... moottoripyörämiehiä!! :D
Tämä äijä oli todella otettu siitä, että baarin ulkopuolella istui neljä tyttöä ja kaikki oli kotoisin eri maista. Päätti sitten istua meidän keskelle sohvalle juttelemaan mukavia. Eikös siinä sitten hetken päästä parveillut muutama muukin nahkaliivillä varustettu miekkonen :D
Tämä ei muuten ollutkaan mikään tavallinen moottoripyöräjengi. Sen jäsenet oli palomiehiä! Tai kaikki ei ollut mutta ne joilla oli se nahkaliivi. Ei-palomiehet käytti t-paitaa.
Todella mukavia tyyppejä! Saatiin poseerata niiden pyörien selässä :)
Tämä ihana mies antoi mun jopa pukea sen nahkaliivin päälleni! Ei sitä iloa kaikille noin vaan suoda ;)
Terveisiä iskälle!! :D
Seuraavasta päivästä vielä muutama sana.
Monien huutojen jälkeen (ihmiset ei vaan osannut tulla bussiin ajoissa) Super-Mario sanoi meille, että bussissa ollaan sitten aamulla tasan 6.45 tai bussi lähtee ilman matkustajia. Piti ehtiä Thousand Islands -lauttakierrokselle (saariryhmä, joka sijaitsee Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla) ja se olisi sitten so confusing jos kaikki ne muut bussit ehtii sinne ennen meitä. Aamiainen hotellilla olisi ollut 6.30, joten päätettiin kiltteinä tyttöinä skipata se ja mennä bussiin 6.45. Meidän oli kuitenkin määrä pysähtyä jossain syömässä niin kyllä me jaksettaisiin odottaa...
Eiköhän me sit odotettu sitä Super-Marioa bussissa 35 minuuttia!! Sitten jätkä tuli tyytyväisenä bussiin ja sanoi "no niin, tässä näette että olen lisänimeni ansainnut. Ollaan mukavasti ajoissa, joten ehditään lautalle ennen muita. Emme kyllä ehdi pysähtyä missään, mutta tuossa 10.30 voitte varmaan ostaa kioskista jotain purtavaa". No mut hei kiitti Mario!
Ja siis jos joku on menossa tuonne suuntaan reissaamaan, niin voin kertoa että Thousand Islands -lauttareissu oli ihan turha! Ihan kivoja rikkaiden ihmisten kesäasuntoja saarilla oli, mutta aika huonosti ne näkyi sieltä lautan sisätiloista likaisten ikkunoiden läpi. Paatti oli täynnä hämähäkkejä ja siellä myytiin nälkäisille hot dogeja, jotka oli valmiita tunnin kestävän lauttamatkan loputtua. Eli jäi ostamatta nekin pötkylät. Saatiin silti tuostakin kamaluudesta muutama kiva kuva :)
Parasta tässä päivässä oli kuitenkin eväät. Löysin kookoksen makuisia M&M-karkkeja, naminaminam!!
Siinäpä kaikki mainitsemisen arvoinen asia tältä reissulta. Suosittelen tsekkaamaan Niagaran putoukset jos siihen on mahdollisuus. Ja pistämään lipsut jalkaan!! :)
