Hieman jännempi päivä

Tänään sain uuden ystävän.

Isäntäperheeni edellisen au pairin saksalainen ystävä Nadine otti minuun yhteyttä ja sovimme tapaamisen tälle päivälle. Nadine tuli hakemaan minua kotoa kuuden aikaan illalla. Pukeuduin uusiin mustiin sortseihin ja Lady Gaga -t-paitaan, joka on muuten yksi Puolan tuliaisista. Kovasti yritin ottaa kuvia paidasta, mutta aika hankalaa se oli ilman jalustinta.



Ja vielä hankalampaa oli yrittää ottaa kuva selästä, jossa on hieno printti. Kuvassa näkyvät vain hiukseni ja värikin vääristyi, mikä sai mut haikailemaan punaisten hiusteni perään :/ mutta kuvasta tuli niin ihana, että oli ihan pakko laittaa näytille :D



Ajoimme Starbucksiin, jossa nautimme lämpimät kaakaot ulkoterassilla. Tänään satoi lähes koko päivän, joten ilma oli sopivan viileä kaakaon nauttimiseen. Juttelimme niitä näitä (lähinnä au pairin elämästä) pari tuntia ja sitten sain päähäni haluta jotakin, jonka perään olen kuolannut jo kaksi viikkoa.

Siispä kotimatkalla Nadine näytti mulle, mistä saa ostettua uusinta herkkuani: Slurpee-juomia!! Suomennetaan se nyt vaikka niin, että Slurpee on jäähilejuoman ja sorbetin välimuoto..



Mauksi valitsin Pina Coladan ja Nadine ystävällisesti näytti mulle, miten juoma valutetaan mukiin (itsepalvelu!) ja onnistuikin jo kolmannella kerralla :D

Tänään oli tosi kiva päivä :) Vapise Reese's pähkinävoisuklaa!!

P.S. Mä sain mun ekan palkan!!

P.P.S. Me lähdetään isäntäperheen kanssa huomenna lomalle Montaukiin ja tullaan takaisin perjantaina. Läppärin jätän kotiin turvaan, joten seuraavaa postausta joudutte valitettavasti odottelemaan viikonloppuun asti. Siihen saakka adiós amigos!

Au pair -arki alkaa...

Täällä sitä nyt sitten ollaan oman isäntäperheen omassa isäntäkodissa. Ja viikko on jo kulunut! On siis ehkä aika vähän kertoa paikasta, jossa mä aion asua seuraavan vuoden ;)

Mun host mum haki mut koululta lasten kanssa. Sain heti 4-vuotiaalta Hannalta halin ja kaksi kukkapuskaa. 2-vuotias Anderson oli juuri kaatunut, joten hän keskittyi halailemisen sijaan itkemiseen. Eipä haitannut, kotimatka oli hauska, kun Hannalla oli monen monta kysymystä ja tarinaa selostettavana. Kotipihalla Andersonkin oli jo rauhoittunut ja antoi mun nostaa hänet takapenkin lastenistuimesta. Sitten käveltiin käsi kädessä sisälle (Andreakin oli tästä hämillään, Anderson on kuulemma tosi ujo uusien ihmisten lähettyvillä).

Tässä muutama kuva mun huoneesta. (Huomaa pikkusiskojen antama nalle sängyllä ja lempparin väriset seinät!)









Mulla on oma vaatekomero!!!!!!! <3


Ja tuuletin (joka on tooooosi tarpeellinen, koska täällä on ihan mielettömän kuuma joka päivä)!!


Kun astuin ekaa kertaa omaan huoneeseeni, sängyn päällä odotti yllätys; toinen kori, joka oli täynnä kaikkea mielenkiintoista.



Tässä vielä korin sisältöä:

Explore LI -lehti, jossa kerrotaan mitä kaikkea kivaa Long Islandilla voi tehdä, InStyle-lehti, lastenlehti mun ja Hannan iloksi ja keittokirja, jonka muovitaskuihin voi sujauttaa otoksen tehdyistä herkuista...


...lastenhoitajan käsikirja, Nora Robertsin pokkari, kirjanen joka on täynnä alennuskuponkeja eri liikkeisiin, Manhattanin kartta...


...1000 palan palapeli (Andrea tilasi myös palapelipöydän, jotta me voitais tehdä palapelejä yhdessä)...


...ja 4 suurta putelia shampoota, hoitoainetta, suihkusaippuaa ja aurinkorasvaa. Lisäksi korista löytyi East Islipin kartta. Mahtava tapa toivottaa toinen tervetulleeksi :)



Sitten vähän lapsista. Hanna on suloinen, fiksu tyttö, jolla riittää energiaa aina aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Hänellä on mielipide jokaisesta asiasta ja antaa sen kuulua :) Hanna on todella kiltti ja tekee kaikkensa auttaakseen minua ja äitiään milloin missäkin puuhassa. Ensimmäisenä päivänä Hanna kertoi minulle, että olen paras au pair ikinä. Toisena päivänä hän antoi minulle suukon ja sanoi: "I love you, Jennika". Kuka voisi olla tykkäämättä noin suloisesta olennosta :)



Toinen söpöliini on pikkuinen Anderson, joka ei puhu eikä pussaa, mutta valloittaa sitäkin helpommin sydämen kuin sydämen. Kovasti hän yrittää viestittää asioita ja suurin osa menee jopa perille. Onneksi Hanna auttaa niissä kohdissa, jotka menevät ohi. Anderson on tällä hetkellä aika paljon äidin perään (jonka työt alkaa vasta syyskuussa), mutta äidin ollessa asioilla hän suhtautuu minun seuraani todella hyvin. Anderson, lempinimeltään Bubba, on todella fiksu poika. Eilen istuimme lasten kanssa olohuoneessa katsomassa telkkaria ja Anderson leikki lattialla. Käänsin pääni vain hetkeksi ja kun käänsin päätäni tarkistaakseni mitä poika puuhailee, yllätyin melkoisen paljon. Anderson oli rakentanut pahvisista laatikoista korkean tornin ja vielä koon mukaisessa järjestyksessä! Siinä hän istui tyynen rauhallisena torninsa vieressä ihan kuin ei mitään. Se oli kyllä päivän paras hetki :D



Lasten äiti Andrea on erittäin huolehtivainen ja tarjoaa lapsilleen ja minulle ravitsevaa ja terveellistä ruokaa. Rakastan sitä, että tässä talossa jääkaapissa on aina tuoreita hedelmiä ja marjoja, mutta silti saa syödä myös herkkuja silloin tällöin. Minua huvittaa myös se, että Andreallakin on omat paheensa: hän syö popcornia melkein joka ilta ja vieläpä sulalla voilla maustettuna :D

Eilen tein itselleni herkullisen iltapalalautasen, joka kuvaa hyvin sitä, mitä täällä on jatkuvasti tarjolla. Mansikkaa, kirsikkaa, vesimelonia ja tuoremehua.


Lisänä muropatukka ja maapähkinävoipatukka, jotka kipaisin hakemassa 7-eleven -kaupasta. Nuo Reese's maapähkinävoi-suklaa -tuotteet ovat uusia lemppareitani. Ne on tosi tuhteja herkkuja, mutta puolustuksekseni voin kertoa, että löysin saman tuotesarjan murojakin ja jätin ne kiltisti kaupan hyllylle :D

Lisää kuulumisia taas ensi kerralla, nyt aion uppoutua lempisarjaani ja iltapalaherkkuihin :)

So now you're in NeW YoRk...

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... :) tosin ei välttämättä nämä kuvat kun joku idiootti päätti kuluttaa kameran akun lähes kokonaan jo bussissa :D







Ihana teksti :D










World Trade Center :(



67. kerroksessa... :)







Miten niin kaikki on muka suurempaa?? :D


Mmmm, laukkuja...

Mukavia yllätyksiä :)

Nyt ollaan siis St. Joseph's University -koulussa au pair orientaatiossa. Kolme päivää on suorastaan lentänyt siivillä, mutta vielä on edessä muutama oppitunti ja reissu New York Cityyn.



Matka meni hyvin, vaikka meren ylitys kesti kauan ja koneessa oli tosi kylmä. Täytyy heti antaa propsit äidille, joka neuvoi laittamaan yhdet sukat reppuun. Oli hirmu kiva vetää ne jalkoihin, kun kylmä ilma kalisutti hampaita (ja varpaita). Lufthansan työntekijät oli todella mukavia, ruoka oli mielettömän hyvää ja matkalla sai katsella elokuvia ja kuunnella musiikkia omalta pieneltä tietokoneruudulta.

Ilmaa ei oikein voi kuvailla muuten kuin sanoilla kuuma ja hikinen. Kuumuutta ei pääse pakoon minnekään, se meinaa yölläkin sulattaa vaatteet pois päältä. Joten olin erittäin fiksu, kun toimin vasten Teemun neuvoja ("et sä tolla siellä mitään tee") ja otin mukaan tämän...



Perhosen muotoinen viuhka on ollut mun elämäni pelastus täällä ja se on saanut monia kehuja :) taitaa olla mun tavaramerkki, kukaan ei varmaan tunnistais mua jos en seilais täällä käytävillä perhosta heilutellen. Ja voi miten monta kertaa olen sen ansiosta saanu kuulla olevani fiksu ihminen, perhonen siis mukaan wherever I go :D

Näistä rakennuksista en oo vielä ehtinyt ottamaan kuvia, mutta niitä tulee kyllä myöhemmin. Ruokalassa saa hyvää ruokaa, mutta kukaan ei varmaan ylläty iltapalavalikoimasta: pizzaa, hampurilaisia ja ranskalaisia. Ei kuitenkaan mitään yök-tää-on-niin-rasvaista-että-lihoan-kilon-kun-kosken-tähän -ruokaa, vaan mahdollisimman rasvatonta ja terveellistä. Tai no... :)



Parhaan yllätyksen järjesti isäntäperheeni äiti Andrea. Kun saavuimme koululle ja seisoimme hikisinä pihalla matkalaukkujen ympäröimänä, järjestön työntekijät huutelivat mua nimeltä. Ehdin jo miettiä, mitä pahaa oon tehnyt, kun yksi tytöistä ojensi mulle korin, joka oli täynnä herkkuja. "Your host mum brought this to you today". Tuota en todellakaan osannut odottaa :)



Kori on täynnä amerikkalaisia herkkuja: keksejä, suklaata, suolatikkuja, hedelmäkarkkeja ja lisäksi pieni pullo aurinkovoidetta. Korissa oli myös kirje, jonka perhe oli yhdessä kirjoittanut. 4-vuotias Hanna oli liimannut kirjeeseen tarroja. Ja mikä söpöintä, kirjeen alakulmaan on teipattu vanupuikko :D



Suloisen kirjeen mukana tuli myös pienempi kirjekuori, josta löytyi 50 dollarin seteli ja post-it -lappu, jossa lukee: "Tämän viikon kulujen kattamiseksi". Miten mahtava perhe mulla on!! :)



Eilen ja tänään meillä on ollu oppitunteja, joilla ollaan katseltu opetusvideoita, tehty tehtäviä lastenhoidosta ja askarreltu. Voi varmaan kuvitella, että välillä meno on ollu vähän kuivaa, mutta kaiken korvaa erittäin hauska opettaja Mirel. Mirel on pieni, hieman vanhempi nainen, joka heittää jatkuvasti vitsejä ja kertoo asioista hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi. Mietin pitkään, kuka henkilö mulle tulee hänestä mieleen ja eilen se iski. Aivan ilmiselvä Danny Devito!

Mirel on pieni ja hieman pyöreä, heiluttelee jatkuvasti käsiään puhuessaan ja puhuu paljon. Jopa hiukset ja ääni tuo mieleen Deviton, mikä huvittaa aika roimasti tunneilla :D Eilen kun se jutteli tunnilla, mä satuin katsomaan sen suuntaan. Sitten se huusi mulle: "Voi miten ihana hymy, heippa! Voisitko olla mun apulaisena hetken?" Tietty se lykkäsi mulle karttakepin käteen ja mun piti osoittaa kartasta kaikki maat, joista meidän ryhmän oppilaat on kotoisin. Maantieto ei todellakaan ole mun juttu, joten ei ehkä ihan mieluisin tehtävä. Mutta tänään Mirel sanoi, että kuulostan ihan amerikkalaiselta kun puhun englantia. Se lämmitti sydäntä :)

Toinen iloinen yllätys tuli ilmi, kun käytiin ostamassa liput torstaina tapahtuvalle New York City -kierrokselle. Näin toimiston seinällä ihanan pinkin laukun ja mietin, mitä kyseinen kapsäkki maksaa. Annoin nimeni järjestön työntekijälle, joka keräsi nimiä au pair clubia varten (siihen sai liittyä laskunmaksun yhteydessä jos halusi). Mulle työnnettiin syliin sellainen pinkki laukku, pinkki muistio, pinkki avainnauha ja kirjekuori, joka sisälsi klubikortin ja puhelinkortin. Silloin oli tämä tyttö iloinen :)



Niin ja pitihän mun tietysti ostaa söpöt lipsut, kun ne maksoi vaan kolme dollaria :)



Illalla oli vielä luvassa hauskanpitoa, kun meillä oli kansainvälinen Sing-a-long. Me mentiin suureen saliin, jossa ihmiset jaettiin ryhmiin kotimaan mukaan. Sitten yksitellen jokainen maa esitti toisille omalle maalle tutun lastenlaulun. Me esitettiin se laulu, jossa on tonttu, jänö ja metsästäjä. Ja on varmaan sanomattakin selvää kuka oli se jänis :D

Mulla menolippu on!

Istun tällä hetkellä autossa ja määränpäänä on Helsinki-Vantaan lentokenttä. Kello 6:55 lähtee lento kohti Müncheniä ja sieltä sitten kolmen tunnin odottelun jälkeen uusi lento kohti New Yorkia.

Mua ei jännitä vieläkään, mikä on tosi outoa kun ottaa huomioon, että ennen oli vaikeeta jopa nukkua jos seuraavana päivänä oli edessä laivareissu. No myönnetään, että aiemmin iski pienoinen paniikki kun näin kaikkia kauhukuvia siitä, miten lentoemot huutaa mulle että mulla ei ole mitään oikeutta tulla koneeseen, kun mun lentotietoja ei löydy mistään. Onneksi se meni aika pian ohi.

Ensin on siis tiedossa viiden päivän mittainen au pair -orientaatio. Se meinaa sitä, että uudet au pairit majoittuvat maanantaina (lue: tänään) St. John's Universityn tiloihin ja tiistaina-torstaina on sitten kaikenlaista kivaa ohjelmaa, esimerkiksi luentoja lasten oikeaoppisesta hoitamisesta, työpajoja ja kansainvälistä yhteislaulua (!!).

Paras kaikista on kuitenkin torstai, jolloin halukkaat saavat lähteä monen tunnin mittaiselle kiertoajelulle Manhattanille! Harmi vaan, että mun läppäri ei toimi siellä koululla, joten seuraava postaus tulee vasta perjantaina, jolloin mun isäntäperhe hakee mut koululta kotiin. Mut älkää pelätkö, tää blogi tulee vielä tarjoamaan monen monta kuvaa Isosta Omenasta kyllästymiseen asti.

Ja jotta ei menis pelkäks löpinäks, niin tässä tulee vielä kuva mun ihanista mussukoista, jotka jouduin jättämään kotiin, kun olisi ollut liian vaikeeta salakuljettaa niitä koneeseen.



On muuten niin täysin kaksoset nuo meidän kisut! Niillä on todella usein tuollasia "moi me ollaan taas sovittu tää tietty asento" -asentoja. Hyvin harvoin niitä vaan saa ikuistettua kameralla mutta joskus käy tuuri :)

Lujaa vauhtia kohti unelmaa

Noniin. Nyt tulee lyhyt postaus siitä mun uudesta kaudesta. Suurin osa todennäköisesti jo tietää tämän, mutta ensi maanantaina tämä tyttö lähtee vuodeksi Amerikkaan au pairin hommiin! Tätä on mietitty tarkkaan viime lokakuusta lähtien, joten mistään viime hetken päätöksestä ei ole kyse.

Hankittuna on viisumi, kansainvälinen ajokortti ja tänään sain postissa vakuutuskortin. Olen tosi innoissani, koska olen aina halunnut mennä takaisin Amerikkaan, aina siitä asti kun vietettiin siellä kaksi viikkoa joululomaa vuosituhannen alussa.


Mulla on aivan ihana perhe: yksinhuoltaja äiti Andrea, 4-vuotias Hanna ja 2-vuotias Anderson. Yhteyttä on pidetty sekä Skypen että sähköpostin avulla. Heti kun näin Hannan ekaa kertaa Skypessä (ja huomasin, että hän muistuttaa mun pikkusiskoa Elleniä), ajattelin että tonne mun on päästävä. Hanna on ihan mielettömän suloinen ja tosi fiksu. Anderson on myös tosi söpö, mutta pienen ikänsä takia ei osaa vielä montaakaan sanaa. Tänään puhuttiin Andrean ja Hannan kanssa Skypessä viimeistä kertaa ennen lähtöä. Ja paras kaikista: kohteena on NEW YORK!!


Mun tuleva isäntäperhe asuu Long Islandilla New Yorkin osavaltiossa, josta on matkaa Manhattanille noin tunnin ja kahdenkymmenen minuutin verran. New Yorkiin pääseminen on aina ollut mulle suuri unelma ja ihan pian se toteutuu! Vaikea vaan kuvitella, että nyt se lähdön hetki on vihdoin käsillä. Sitä ennen on kuitenkin vielä paljon tekemistä. Matkalaukkukin on vielä täynnä Puolan tavaroita :)

Kävinpäs lomalla...

Äidillä oli iiiiihana valmistujaislahjayllätys: me lähdettiin äidin ja äidin bestiksen Erjan kanssa viideksi päiväksi Gdanskiin, Puolaan!



Oli aivan mahtava reissu! Maisemat oli todella kauniita ja hinnat halpoja. Suurin osa ihmisistäkin oli mukavia, vaikka törmättiinkin muutamaan todella äksyyn yksilöön...



Meidän hotellin nimi oli Villa Pica Paca. Huoneita kyseisessä tönössä oli ainoastaan kahdeksan, mikä mielestäni lisäsi tunnelmaa roimasti. Jokainen huone oli nimetty ja sisustettu kuuluisien henkilöiden mukaan. Tietysti Erja sai Madonna-huoneen ja me saatiin äidin kanssa joku vanha pappa, tasan ei mene onnen lahjat :D no saatiinpahan ainakin naurun aihetta pitkäksi aikaa :)

Hotellilla oli kaunis patio, johon paistoi aurinko koko päivän...



... ja sitä vartioi ihana kissa! Me nimettiin se heti meidän päivystäjäksi, sen verran tarkkaan se nuuski joka ikisen ruoholäntin patiolla ja ajoi takaa naapurin mäyräkoiraa :D



Parasta hotellissa (kissan jälkeen tietysti) oli aamiaishuone, joka sijaitsi sopivasti mun ja äidin huoneen edessä. Sieltä sai iltaisinkin hakea tuoreita hedelmiä ja kahvia.



Hotelli sijaitsi ihan vanhan kaupungin vieressä. Vanha kaupunki koostui pitkästä kadusta, jota reunusti vanhat rakennukset ja kirkot. Värikkäät rakennukset oli kyllä ilo silmälle. Ja vatsalle ja mielelle, sillä kadun reunoilta löytyi myös iso kasa ravintoloita, terasseja ja erilaisia pikkuliikkeitä.





Yhtenä päivänä käväistiin myös Sopotissa, joka sijaitsi noin 20 minuutin junamatkan päässä Gdanskista. Siellä oli Euroopan pisin puulaituri Molo ja upea hiekkaranta. Ja tietysti miljoona ravintolaa ja kojua. Lämpöasteitakin oli saapuessa vaatimattomasti 31,5 :)





Sopot oli kiva rantakaupunki ja sieltäkin löytyi eläinkavereita. Yhdellä naisella oli mukanaan vihreä papukaija ja laatikollinen värikkäitä paperilappuja. Kun maksoi kaksi zlotya (eli n. 50 senttiä) papukaija nosti nokallaan yhden lapun, joka sisälsi ennustuksen. Mun lapussa luki, että mä menen naimisiin Peter-nimisen miehen kanssa ja musta tulee tosi rikas. Mä ilmotin jo Teemulle, että sen nimen voi sitten vaihtaa ihan kun vaan ehtii.



Ei kai siinä sitten muuta. Sää oli suopea ja oli tosi hyvä idea pakata mukaan vaan muutama kesämekko ja legginssit. Ja voi sitä shoppailun määrää! Ammattishoppaajat Merja & Tytär löysi monen monta kauppaa ja kaikenlaista kivaa joka kulmasta ja joka ikinen zloty tuli käytettyä. Tuliaisista lisää sitten myöhemmin.